Charlatan (2020)

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Ajatus pitää sisällään sekä hyvää että pahaa. Se myös kuvaa osuvasti tšekkiläisen Jan Mikolášekin elämää. Mikolášek oli kansanparantaja ja kiistelty hahmo. Hän käytti kasvispohjaisia menetelmiään hoitaakseen miljoonia tšekkejä. Hänen vastaanotolleen kelpasivat sekä köyhät että rikkaat. Joukossa oli jopa maan presidentti Antonín Zápotocký. Mikolášek oli pidättäytyneen jäyhästä ulkokuorestaan huolimatta erikoinen, räiskyvä persoona. Ja juuri tähän hänestä kertova elämänkertadraama Charlatan pureutuu intensiivisesti mutta samalla niin tyylikkään pysähtyneesti.

Puolalaisen Agnieszka Hollandin ohjaus avaa kiehtovasti Mikolášekin värikkäitä vaiheita eri vuosikymmeniltä. Pääpaino on 1950-luvun lopussa, jolloin Mikolášekia suojellut presidentti kuolee. Häntä vastaan nostetaankin syyte kahdesta kuolemantuottamuksesta, jotka ovat hämärän peitossa. Syytevankeudessa Mikolášek alkaa avautua. Pääosan Ivan Trojan vangitsee katseen. Hän hallitsee kerrontaa, joka hahmottaa muun muassa lapsuuden merkitystä, ensimmäisen maailmansodan traumoja ja pitkää seurustelusuhdetta avustajaansa aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli rikos. Merkitystä ladataan myös siihen, miten hän pelasti siskonsa jalka-amputaatiolta.

Kun elämän varrelle mahtuu niin paljon, mikä lopussa odottaa? (Johannes Valkola)