Immortal (2019)

Jos parhaan venäläisen kirjallisuuden sanotaan tulevan nykyään ulkomailta, niin osa puhuttelevimmista Venäjää käsittelevistä elokuvistakin tuntuu syntyvän nyky-Venäjän ulkopuolella. Virolais-latvialaisena yhteistyönä tuotettu Ksenia Okhapkinan Immortal palkittiin 2019 Itä-Euroopan huomattavimman festivaalin Karlovy Varyn parhaimpana dokumenttina – eikä syyttä: kyseessä on hyytävä, omalla tavallaan runollinen näkemys stalinistisen nationalistisen militarismin jatkumisesta putinilaisena aikana.

Ollaan vain viitisenkymmentä kilometriä Pohjois-Suomen rajasta, Sallan korkeudella sijaitsevassa Murmanskin alueen Apatiitin 60 000 asukkaan kaivoskaupungissa, jonka tienoot ovat ympäristötuhojen raiskaamat. Missä aikoinaan kärsittiin komennuksella neuvostovankileireissä, asutaan nyt niin normaalia elämää kuin arktisella vyöhykkeellä vaatimattomissa oloissa pystytään.

Ksenia Okhapkina keskittyy nuoriin patrioottisen valtiokoneiston rattaissa. Tekijä ei tarvitse mitään selostusta tai tekstiä, kun hän tallentaa tyttöjä harjoittelemassa omaa osaansa balettitanssijoina sekä samanikäisiä varhaisteinipoikia saamassa Kremlin masinoiman nuorisoliikkeen asekoulutusta Kalashnikovin käytössä. Lämpöä ei kaivata kasvatuksessa eikä kuvien sävyssä, kun kuri, järjestys ja ikiaikaiset sukupoliroolit ovat todella kunniassaan. (Timo Malmi)

Ksenia Ohapkina (s. 1989) on Pietarin valtion yliopiston elokuva- ja tv-linjalta 2012 valmistunut dokumenttifilmien käsikirjoittaja, kuvaaja ja ohjaaja. Vuodesta 2009 hän on valmistanut useita lyhytfilmejä, pari puolipitkää sekä Immortalin ensimmäisenä pitkänä elokuvanaan. Okhapkinan mukaan Apatiitti voisi siinä edustaa mitä hyvänsä vastaavaa venäläistä pikkukaupunkia – vaikka kyseessä onkin ”asumiskelvottoman” pohjoisessa sijaitseva paikkakunta. Tekijä toteaa filmanneensa nuoria takaapäin välttääkseen tunteen propagandasta. Hän kiistää elokuvansa olevan kommentti venäläisistä sukupuolirooleista, koska problematiikka on laajempi.