Naked (1993)

Viime vuosisadan lopun apokalyptisia tuntuja katutasolta heijasteleva Naked on kirjaimellisesti paljas, raaka ja armoton elokuva. Jo heti alkukohtauksen manchesterilaisella syrjäkujalla tapahtuvassa rajun runnovassa seksissä – raiskaus vaiko ei? – isketään karhean nihilistiset nuotit tarinalle, jonka maailmaan luoma valo on vuoroin yönsinistä taikka kalpeaa.

Päähenkilö Johnny (loistoroolin – tosin erittäin sumuisella murteella – tekevä David Thewlis) on moniongelmainen, ehkä mielenterveyden heittelystäkin kärsivä itseoikeutettu älykkö, joka kiduttaa kanssaihmisiään verbaalisella ylemmyydellään mutta rypee itsekin yhteiskunnan sontatunkiossa muiden olentojen seassa. Alun jälkeen hän vaihtaa maisemaa itä-Lontoon Dalstoniin ja päätyy asumaan ex-tyttöystävänsä Louisen (Lesley Sharp) ja tämän asuintoverin (Katrin Cartlidge yhdessä uransa komeimmiksi jääneistä rooleista) luokse. Sadistinen seksuaalinen teerenpeli ja brutaali henkinen väkivalta ottavat yhä uusia muotoja mitä erityisimmin variaatioin.

Elokuvan suuria jaksoja on Johnnyn öinen vaellus ja itsetuhoinen mentaaliryömintä Lontoon rähjäisimmillä alueilla. Vertauskohtia sille voi hakea Dantesta ja Joycen Odysseuksesta aina Chandlerin hiljaisempaan urbaaniin melankoliaan asti. Upea on myös Nakedin loppukohtaus, jonka Leigh on sanonut käyvänsä katsomassa aina uudelleen kun tilaisuus ilmenee. (Lauri Timonen)