Kulttileffa jo syntyessään! Ruben Östlundin ensimmäinen pitkä fiktioelokuva on fragmentaarinen Göteborg-kuvaus, jonka linjalla ohjaaja ei kuitenkaan jatkanut: Gitarrmongot on kaikessa absurdisuudessaan uniikki tapaus. Tällaista huumoria emme ole tottuneet odottamaan ainakaan ruotsalaiselta elokuvalta.
Tekijän lyhytfilmien dokumentaarinen tausta paistaa myönteisesti läpi, kun seuraamme 12-vuotiasta, hieman autistista Erikiä ja muita lähinnä nuoria ihmisiä, joiden välillä ei välttämättä ole muuta yhteyttä kuin syksyinen Göteborg. Erik, varsinainen mongokitaristi, liikkuu instrumentteineen siellä täällä kaupungilla, improvisoi juuri sanoja saati säveltä tarvitsematta. Kaverin kanssa jammailu yltyy aivan omiin sfääreihinsä.
Kamera taitaa liikkua vain kerran, ja muutenkin Roy Anderssonin elokuvat voivat juuri tässä elokuvassa tulla mieleen näistä bisarreista henkilöistä, vaikka tekijöiden maailmankuva olisikin erilainen. Saamme ihmetellä ja ihastella polkupyörän heivaamista sähkötolppaan, pyörivää autoa, mc-jätkiä, hail-poikia ja muita arjen enemmän tai vähemmän rakastettavia kummallisuuksia – aivan “normaalien” pariskuntien ohessa. (Timo Malmi)
Swedish
English